Tää ystävyys ei raukene

Partiossa ei oikeastaan koskaan tarvitse olla yksin. Seurana on oma vartio, muut lippukuntakaverit tai kulloisenkin projektin tiimi. Viime viikonloppuna Kliffan tekijöiden semmaan kokoontui noin 100 innostunutta tyyppiä. Useimmat heistä olen tavannut ensi kertaa Kliffan parissa ja ehkä vain muutaman kerran, mutta jokainen kohtaaminen on siitä huolimatta täynnä iloa ja lämpöä. Kliffa onkin todellinen hyvän mielen projekti. Ennen kuin huomaammekaan, olemme jo Evolla yhdessä satojen partiokavereiden kanssa. (Tätä kirjoittaessani meitä on jo ilmoittautunut yli 1000!) Olethan säkin mukana, sillä olen puolestasi kovin pahoillani, jos missaat tämän elämyksen. Kuultuani viikonloppuna esimerkiksi millaista ohjelmaa Kliffalle on suunniteltu, toivoisin, että yhä useammat ja useammat pääsisivät nauttimaan partiosta.

Kaikilla meillä partiolaisilla on kavereita, joita voisimme pyytää mukaan. Kliffallekin kaikki ei-partiolaiset ovat lämpimästi tervetulleita, mutta totuus on, että liittyminen mukaan ei välttämättä ole ihan helppoa. Te, jotka ette ole olleet koko ikäänne partiossa, olen meidän puolestamme pahoillani, että puhumme niin vaikeasti, emme ehkä osaa aina kertoa, mitä sä voisit partiossa tehdä tai unohdamme usein ettei sinulla ole samanlaista partiohistoriaa. Emme tee sitä tahallamme ja olemme aidosti iloisia uusista kasvoista joukossamme. Jokaisen konkaripartiolaisen haastaisin tulemaan hieman tietoisemmaksi siitä kuplasta, jonka sisällä pyörimme ja miettimään, miten siihen olisi uusien helpompi liittyä. Kysyinkin näin ollen EVP-blogimme toimittajalta Siiriltä, että miten hänestä kannattaisi pyytää uusia tyyppejä mukaan.

Siiri kehotti partiosta kerrottaessa korostamaan esimerkiksi omia oppimiskokemuksia ja itsensä ylittämisiä. ”Ei niin kuin minä joskus: Joo me oltiin siellä teltassa ihan räntäsateella ja etanat kiipeili sisäkattoa pitkin ja tippu meijän makuupusseihin ja saappaisiin. Vaan sitä mitä on mahdollisuus oppia itsestään – siitä mitä elämiseen oikeasti tavallaan tarvitsee.” Lisäksi olisi kiva kertoa etukäteen joitakin käytäntöjä, tapoja – kuten lipunnosto – ja termejä (tarpoja ja sudenpentu voivat asiaan vihkiytymättömälle tarkoittaa vähän eri asioita). Tunnustan, että itse en muista kiinnittää riittävästi huomiota siihen, että useimmat ei-partiokaverini eivät varmaan ymmärrä puoliakaan siitä, mitä puhun niille vaikkapa nyt Kliffa-pestistäni. Siiristä kiinnostavaa on myös se, että oppii ihan uusia puolia kavereistaan. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että monella tuntuu olevan vähän erilainen partiominä.

Mitä Siiri sitten ajattelee siitä, mikä saisi ei-partiolaiset kaveritkin lähtemään mukaan? Hänestä Kliffa on aivan erityinen tilaisuus ensikertalaiselle: hyvät puitteet, joissa ei heti tarvitse olla erätaitoguru. Kliffalla pääsee kuitenkin opettelemaan asioita, joista hyötyy, jos vaikkapa haluaa lähteä kavereiden tai perheen kanssa retkeilemään myöhemmin itsekseenkin. Kliffa tarjoaa myös houkuttelevan vaihtoehdon mökkeilylle: ainakin luvassa on paljon enemmän ohjelmaa ja uusia ihmisiä! Kliffa oikeastaan yhdistää ikään kuin kesätyön, kavereiden kanssa hengailun ja mökkeilyn samaan pakettiin. Muista kesäleireistä Kliffan erottaa se, että on eri ikäisiä leiriläisiä, joilla on aivan erilaisia kiinnostuksenkohteita ja taitoja, joita voi itsekin oppia – unohtamatta myös muutamia ulkomaalaisvahvistuksiamme. Ennen kaikkea ainakin Siiriä houkuttelisi kuitenkin luonnossa oleminen! Mikäpä olisi ihanampaa kuin suomalainen metsä ja järvi keskellä kauneinta kesää.

Näin ystävänpäivän aikoihin on loistava aika iloita kaikista niistä ystävistä, kavereista, tutuista ja puolitutuista, joita elämäänsä on partion kautta saanut. Ja niistä, joita varmasti on vielä luvassa. Partiossa solmitaan elinikäisiä suhteita. Melkein aina kohtaamisiin toisten partiolaisten kanssa kuuluu iloa, naurua, halauksia ja hyvän fiiliksen levittämistä. Jotta en maalaisi partiosta liiankin imelää kuvaa totean, että on myös väsymyksen, marinan ja toisinaan eripuran aikoja, mutta partioystävyys on sitä laatua, että se kantaa näiden ärripurrihetkienkin yli. Partiossa näkee toisen ihmisen parhaimmillaan ja pahimmillaan, vahvimpina ja heikoimpina hetkinään. Aidoimmillaan.

Hyvää ystävänpäivää!

t. Johanna – Kliffan viestintäpäällikkö, partiolainen jo vuodesta 1997, josta alkaen on tullut hankittua aimo kasa rakkaita partioystäviä