Aavan blogi

Sisälläni läikkyy ainakin miljoona onnellista ajatusta! Ne uiskentelevat ympäriinsä ja pitävät niin iloista meteliä, että minun on vaikea nukkua. Mieluummin olisin hereillä ja ihmettelisin kaikkea ympärilläni. Olen nimittäin löytänyt uuden maailman, ja tämä uusi maailmani on eriskummallisin paikka, jonne ikinä olen seikkailuillani päätynyt. Täällä kaikki on harmaata ja valtavat koppakuoriaiset surraavat päättömästi ympäriinsä. Joka paikassa on ihmisiä, ja he juoksentelevat ympäriinsä kiireisinä, aivan kuin eivät edes huomaisi, mitä kaikkea hienoa heidän ympärillään on meneillään. Aina en ymmärrä, miksi he ovat niin tylsiä: minusta ainakin on paljon hauskempaa katsella ympärilleni, kun juoksen. Eivätkö ihmiset muka tajua, miten valloittavan merkillistä katseltavaa kaikki täällä on?

Kaikkein parasta tässä uskomattomassa paikassa on se, että olen nyt jo löytänyt niin monta niin hyvin mukavaa uutta ystävää. Metsähiiri ja Valkohäntäpeura lupasivat tulla mukaamme Evolle, vaikken oikeastaan olisikaan halunnut vielä lähteä. Annoin kuitenkin Aarnille periksi, sillä hän halusi kovasti kotiin, eikä minusta ole mukavaa nähdä Aarnia tai ketään muutakaan surullisena. Uusi koppakuoriaisystävämme varmasti auttaa meitä pääsemään takaisin kotiin, kun kerta hänen kyydissään tänne päädyimmekin.

Vettä en täältä ole vielä löytänyt, mikä on kylläkin sääli. Tänä aamuna olisin kovasti halunnut uimaan ja nyt tunnen oloni kovin pölyiseksi ja tunkkaiseksi. Myöskään ilma täällä ei ole läheskään yhtä raikasta kuin kotona Evolla. Yhden kerran täällä ollessamme satoi, mutta sekin oli erilaista, kuin mihin olen tottunut. Minä tietenkin hyppelin lammikosta toiseen ja tanssahtelin pisaroiden ropinassa, mutta kaikki kaupunkilaiset ottivat esille suuren ja värikkään kuvun, joka sai heidät näyttämään valtavilta sieniltä. Kuvun alla he sitten kävelivät ympäriinsä, ja vaikutti aivan siltä, etteivät he edes haluaisi kastua. Sitä kuitenkaan en usko, sillä sehän nyt olisi aivan hupsua!

Ajattelin nähdä tänään vielä auringonlaskun, enkä oikein tiedä missä päin tätä paikkaa se lymyilee, joten minulla taitaa kuitenkin olla vähän kiire. Toisaalta minun tekeekin juuri nyt mieleni juoksennella – niin onnellinen olen!

– Aava

Valkohäntäpeuran blogi

Moikka kaikki ihanat seuraajat! Päätin kirjottaa nyt kans blogii Instaliven lisäks, niin pääsette seuraa mun matkaa Evolle! Snäpis kerroin jo mun tulevast reissusta. Tarkoituksena on siis päästä maistaa sitä uutta kanervalajiketta, josta on ollut super paljon puhetta. Lupaan kertoo just teille ekaks, millasta se on ja jaan samalla myös tosi helpon ja terveellisen mut hyvän kanervakulho-reseptin! Joku arvonta on kans luvassa, joten seurailkaa mun snäppiä. 🙂

Meil on aika erikoinen jengi lähössä Evolle. Mua vähä epäilytti lähtee, kun kuulin, et Evo on lähinnä metsää – mitä kiinnostavaa sielt oikeesti vois löytää? Samalla missaan tosi monta tapahtumaa (sori kaikki frendit). Mut hei, välil pitää elää reunal. Ja on tää salee tän arvosta! Siis kanervan ja uusien ig -kuvien. Tavattiin siis sellaset Aava ja Aarni. Ne on jostai iha skutsist. Siis jostai sielt Evon hoodeilt. Mut kelatkaa, ne ei ees tiiä, mis suunnas se Evo niinku on – en tajuu, miten ne on koko ajan jotenki nii kujalla. Esim ain vois kattoo snäpmäpist!

Mut joo, tääl on kans messis Metsähiiri, Kampela ja Hirvi. En tiiä mitä mieltä oon niist ku ei oikei tunneta ainakaa instas, mut Metsähiiri on ihan söde. Kampelan juttui en ihan tajuu, kun se selittää aika paljon jotai asiakaspalvelust. Se on aika lame tyyppi. Kuulin kyl sen puhuvan jotai joogasta. Aik random, et ton ikäset joogaa ja viel nii tosissaan, mä luulin et se ois niinku nuorten juttu. Mut se vinkkas mulle yhen jooga-salin, minne aion kyl mennä tän reissun jälkee. Ja toi Hirvi. Se vaikuttaa ihan kivalta, sil on hyvät hampaat. Se ainaki seuraa mua ig:s ja snäpis.

Muistakaa siis seuraa mua ja meiän matkaa kaikis somekanavis! Kiitti ku katoit meiän videot ja muista subscraibaa ja muuta.

– VHP